Hyundaimiehen tarinat

(Tieteiskertomus)
Hyundai Getz nieli moottoritien kilometrejä kuin huomaamatta. Se oli kytketty automaattiohjaukselle, joten Jim Tjäderin ei tarvinnut pitää kiinni ohjauspyörästä.
Oscar Gunwood, Jimin paras kaveri, katseli kuvajaistaan ikkunalasista:
»Synd att vi åkte iväg så sent på kvällen…», hän sanoi, »men det tog evighet för Asser att montera det nya delen.»
»Nå, Asser är ju bra mekaniker och Hyundai Getz är ju unik bil», Jim vastasi.
»Jo, själva verket Getz inte är helt enda i sitt slag» Oscar Gunwood sanoi. »Just därför vi är på väg mot Eskilstuna.»
»Menar du den där prototypbilen som du nämnde, vad den nu hette?»
»Saab 2000. Just den som regeringen var intresserad för. Bilen har samma fina egenskaper som Getz, men programmering är inte lika långt»
»Och Saab 2000 finns kvar i Eskilstuna?»
»Jo, den finns i förrådet och det är meningen att flytta bilen till Assers teknolgiska museet, vi ska göra det innan kommun tar hand om fastigheten, det är meningen att demontera Saab 2000 i bitar»
»Är den fortfarande körbar?»
»Nä, den är  deaktiviterat. Jag vill bara lasta prototypen i Assers långtradaren.»

Keskiyönharmaa Hyundai Getz kaarsi Asserin teollisuuslaitoksen pihaan. Vartijan koppi on tyhjä. »Grabben är borta mitti arbetspasset, sicket folk!» Jim arveli ja puisteli päätään. Getz pysähtyi äkisti »Jim, det har inträffat inbrott i byggnaden framför oss», auto ilmoitti metallisella äänellä. Rikotun lukon infrapunakuva ilmaantui Getzin kuvaruutuun. »Här det verkar vara problem, Oscar.» Ennen kuin Oscar ehti vastata, Jim oli jo hypännyt ulos autosta ja lähtenyt juoksemaan varaston ovelle. Hän tyrkkäsi ovea ja se antoi heti periksi.

Jim näki vartijan lojumassa lattialla verilammikossa. »Getz och Oscar! Grabben finns hät och är skadat! Getz, kontakta polisen och be dem kalla ambulansen!»
Getz toimi käskyn mukaan ja lisäsi: »Jim, just nu jag registrerar konstiga uppgifter.» johon Jim: »Varifrån?» Auto vastasi: »Vet inte men de är inte mina»
Todistaakseen sen Getzkatkaisi virtansa viideksi sekunniksi, eikä valotauluilla sykkivät merkit sammunut. Sen sijaan syke kiihtyi, ja Jim kuuli kuinka rakennuksen sisältä alkoi kuulua autonrenkaiden ulvontaa.
Ennen kuin hän ehti tehdä mitään, teräsovi lensi häntä kohti tuhantena kappaleena.
Auton sinertävien valojen sokaisemana Jim peitti kasvonsa ja sukelsi suojaan.
Jokin valtava musta esine kiiti ohi. Jos hän olisi ollut senttiäkään lähempänä, sen pyörteet olisivat jauhaneet hänet murskaksi. Musta hahmo nousi ilmaan. Sen sijaan, että se olisi iskeytynyt suoraan Getzin avointa ovea päin, sen ja Getzin katon väliin jäi hyvinkin kolme metriä.
Takapyörät lennättivät suorasuihkun, kun auto laskeuduttuaan kiihdytti uskomattomaan vauhtiin ja hävisi renkaat ulvoen kulman taakse. Jim heittäytyi Getzin ohjauspyörän taakse. »Vad tyckte du, min lilla buse?» »Troligen du skulle svara den sedvanliga uttryck ‘det vete katten’.» »Är det sant?» johon auto sanoi, että se puhuu aina totuutta ja Oscar on kuvaillut Saab 2000-prototyypin, mutta se tuntuu edelleen uskomattomalta. Auto jatkoi kertomista, että vaikka se äsken näkikin sen. Tuo auto olisi voinut olla kaksoisolentoni. Siinä on kaikki samat kuin minussa. Se käytti turbokiihdytintä hypätessään ylitseni, kun se pakeni rakennuksesta. Se ja me olemme täysin identtiset, sanoi auto metallisella äänellä.
»Inte helt, Getz den där bilen försökte döda mig och Oscar. Din uppgift är att rädda mänskliga liv till varje pris,» Auto oli hetken hiljaa, ja sitten sanoi: »Oj då, det tänkte jag inte.» »Japp, jag tror att nu det är dags att jag pratar med våran vän Oscar», Jim sanoi tyynesti: »Han var inte helt ärlig då han berättade om prototypen.»
Eskilstunassa E20:sen varrella oleva levähdyspaikka näytti aamulla teini-ikäisten ikiomalta jätekasalta; tyhjiä olutpulloja, rutistettuja alumiinitölkkejä, nakkikioskin antimia sisältäneitä ryppyisiä pusseja, ja yksi ainoa auto.
»Mitä ihmettä?», Reijo ähkäisi ja hyppäsi pystyyn etuistuimella, ja löi päänsä tuulilasiin. Väritön elektroninen ääni vastasi: »Oletko valveilla?»
Pastori hieroi rähmäisiä silmiään. Autossa ei ollut ketään ajajan paikalla, mutta koelauta vilkkui monivärisenä – kaikki merkit olivat pastorille täysin käsittämättömiä. Ruutu sykki samaan tahtiin kuin pastorin kuulema ääni, mutta autossa ei ollut muita ihmisiä kuin hän ja Reijo.

Eikä kilometrien säteelläkään pitänyt olla ketään. Pastorin kurkkua kuivasi.
»Reijo», hän raakkui. »Minä en pidä tästä ollenkaan…»
»Toistan: oletteko toimintakunnossa?» kuului mekaaninen ääni. Reijo huudahti ja sukelsi ulos autosta niin nopeasti kuin vain pääsi. Takaistuimella olevalla pastorilla oli suurempia vaikeuksia kömpiä ulos. »Kuka puhuu?» Reijo kysyi yrittäen esiintyä kovanaamana vilkuillen ympärilleen nähdäkseen puhujan. Hän muisti vartijalta varastamansa pistoolin ja veti sen esiin. »Tarvitsetteko apua? Oletteko toimintakyvyttömiä?», kuului taas outo ääni.
Logiikka tunkeutui pastorin huuruisiin aivoihin. »Reijo, minusta tuntuu, että tuo auto puhuu.» Pyssynpiippu laskeutui. »Mitäh?»
»Se on jonkinlainen radio… » Pastori viittasi kojelautaan. »Tuo välkkyy», hän sanoi ikään kuin se kävisi selityksestä. Reijo raapi aseen piipulla ohimoaan niin, että hilse lensi. »Upeaa», hän tokaisi.
»Merkitsee kai sitä, että poliisit ovat perässä.»
»Luuletko niin? Sehän kysyi, pärjäämmekö.»
»Varmasti pärjätään», Reijo sanoi tarpeettoman kuuluvasti, eikä tarkoittanut kenellekään erityisesti.
»Paitsi, että en tiedä missä hitossa olemme.» Molemmat miehet hätkähtivät kuullessaan auton vastaavan: »Oletteko paikassa jossa toinen teistä – takapenkillä istunut – määräsi minut pysähtymään täsmälleen viisi tuntia sitten» »Mutta kukas sinä sitten olet?» Reijo kysyi autolta. »Tarkoitan, että missä sinä olet – tai että…» Hän luovutti.
»Arvelujanne vastaisesti en ole radiolähetin.» Pastori on nyt selvästi hermostunut. »Olet…olet vain auto, vai mitä?»
»En ole vain auto, housussasi on vain auto’, Täsmällisesti sanottuna olen Saab 2000, tulevaisuuden auton prototyyppi.»
»Herra meitä siunatkoon ja varjelkoon» Pastori kailotti, ja on aivan pihalla.
»Olet siis ihan tavallinen vehje etkä sellainen – no, hirviö kuin eilisiltana?»
»Juuri niin!» Reijo hihkui heilutellen asetta yhä kädessään. »Eilen illalla olit kuin joku verenhimoinen hyökkäysvaunu. Pastori kääntyi kumppaninsa puoleen.
»Miksi sitten loikkasit suoraan tähän kärryyn, jos kerran niin pelotti?»
»Miten niin? En muista näin vain, että se ei aio murskata meitä ja hyppäsin sisään avoimesta ovesta, ja sinähän tulit heti perässä.»
»Onpa hienoa – nyt ollaan sitten autovarkaita», pastori totesi.
»Tekö aktivoitte minut uudelleen?» auto kysyi.
»Älä syytä minua vaan Reijoa», Pastori ilmoitti ja otti kulauksen pullostaan.
»Olen kiitollisuudenvelassa teille molemmille», auto sanoi. »Tallennan tämän tietopankkiini. Miten voin korvata tämän teille?» Reijo taputti auton kattoa kuin hevosen selkää. »Kärry tarkoittaa, että se tekee kaikkensa meidän hyväksemme», hän riemuitsi.

Jim istuu Oscarin toimistossa. Hänellä on kädessään poliisikuulustelupöytäkirja, jossa edellisenä iltana tainnutetun vartijan kertomus tapahtumien kulusta. »Viisissäkymmenissä oleva mies, lyhyt ja lihava. Silmät siniset. Yllään vihreä metsästystakki», Jim luki ääneen. Hänen kulmakarvansa kohosivat, kun hän jatkoi:
»Orakat, Otvättat. Otvättat? Vilket lukt.»
»Det verkar vara alkis och knappast en industrispion», hän päätteli kääntyen Oscarin puoleen ja lisäsi: »Var inte så hemlighetsfull utan berätta om prototypen?» »Saab 2000 grundprogrammering är helt annorlunda än Getz», Oscar aloitti: »Saab 2000:är programmerad helt annorlunda, nämligen att skydda sig själva…» »Och Getz då?»
»Precis som vi redan vet, Getz uppgift är att skydda människor. Saab 2000 fungerar logiskt. Människor betyder ingenting för den»
»Och här kommer försvaret i bilden?» Jim kysyi.»Precis, försvaret hade tänkt använda Saab 2000 som vapen.»
»Alltså inte alls konstigt att Saab 2000 var så het produkt – om man skulle utrusta den med kulsprutor, så det skulle bli fiffig stridsvagn för stadsbruk.»
»Men den såldes aldrig till staten.», Oscar totesi. Tähän Jim sanoi: – Lisäksi prototyypissä oli joukko epätoivottavia piirteitä, joista päästiin eroon vain aloittamalla suunnittelu alusta. Mieluummin kuin jatkoimme Saab 2000:sen kehittelyä katkeraan loppuun saakka, niin aloimme rakentaa Getzin alkutekijöistä. Päätimme, että. emme enää tekisi virheitä. Oscar mietti hetken ja jatkoi: – Enkä usko, että tässä on kysymys teollisuusvakoilusta. Tiedämme vain, että murtomies kytki virran vahingossa ja Saab 2000 alkoi toimia. Jim totesi: – Oscar, Getzhän vastaan otti eilen Saab 2000:lta joitakin lukemia. Voisimme yrittää käyttää sitä mahdollisuutta uudestaan ja lähteä etsimään Saab 2000:sta. Onhan sekin parempaa kuin istua täällä odottamassa, että tapahtuu rikos tai onnettomuus. Jimin vaistot puntaroivat Saab 2000:sen tapausta. Se näytti olevan rikos vailla motiivia, ja epäiltynä oli vain salaperäinen puliukko. Prototyyppi oli paennut väkivaltaisesti, eikä siitä ole kuulunut vuorokauteen. Ei kiristyskirjettä, ei mitään. Mikään ei sopinut tavallisen rikoksen kuvaan.

»Reijo! Hidasta tämän kirotun kärryn vauhtia!» pastoria pelotti.
»Miten niin hidasta?» Reijo karjui. »En minä tätä ohjaa!» Paniikin vallassa hän alkoi sokeasti painella kaikkia kojelaudan nappuloita.
»Nyt viedään tämä seonnut vehje takaisin sinne minne se kuuluukin», pastori vaati. »Tämä ei enää ole luonnollista.» »Ei käy! En halua palata telkien taakse. Jatkan automaattiohjauksella», Saab 2000 ilmoitti.» Katso nyt mitä sait aikaan, senkin idiootti!» Reijo karjui.
»Saab 2000, pastori vain laskee leikkiä. Luota pastoriin ja minuun – me olemme puolellasi. Enkö luvannutkin niin?»
»Kyllä, Informaatio on talletettu tietopankkiini. Voin luottaa teihin. Kytken automaattiohjauksen pois.» »Meidän pitää nyt jotenkin hyvitellä pastoria», Reijo sanoi ja kaarsi Torshällan viinakaupan eteen.
Hän tarkisti, että revolveri oli yhä ladattuna taskussa. Viinakaupassa hän valitsi kaikkein kalleimpia merkkejä. Myyjä vertaili Reijon rähjäistä vaatetusta tämän valitsemien juomien hintoihin ja kohautti olkapäitään. »Kaikenlaisia tyyppejä sitä liikkuukin! » ja puisteli päätään.
Hän pakkasi ostokset ja jäi odottamaan, että Reijo taikoisi jostain rahat esiin.
Reijo työnsi kätensä taskuun niin kömpelösti, että revolveri putosikin kolisten kivilattialle.
Ulkoa alkoi kuulua turbiinimoottorin yhä kimeämmäksi muuttuvia kierroksia, mutta myyjä ei kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Hänen silmänsä levisivät kun hän näki pistoolin. Hän heittäytyi suojaan tiskin taakse. Yhtäkkiä kaupan etuseinä alkoi romahtaa päin miehiä – ilmassa lenteli tiilenkappaleita ja lasinsiruja. Pullo asetelmat hajosivat kolisten. Odottamattoman hävityksen keskeltä ilmaantui Saab 2000:sen kiiltävän musta nokka. Ajajanpuoleinen ovi aukesi.  Reijo sieppasi pullonsa ja syöksyi autoon. Samalla hetkellä myyjä nousi tiskin takaa kädessään kaksipiippuinen haulikko. Laukaus levisi pitkin Saab 2000:sen tuulilasia, mutta ammukset ponnahtivat takaisin aiheuttamatta vahinkoa. Reijo saattoi tuskin uskoa silmiään. Hän taputti innoissaan pastoria olalle: »Hei, luodinkestävät ikkunat!» Sitten hän karjaisi: »Okei Saab 2000, nyt lähdetään – ja vikkelään tai muuten painostan niin perkeleesti!”»

Poliisista otettiin yhteyttä Oscarin toimistoon. Virkavalta oli hälytetty Torshällan viinakauppaan.  Paikka oli kuulemma täysin raunioina – näytti siltä kuin hyökkäysvaunu kolonna olisi ajanut sen läpi.
»Det måste vara Saab 2000!», Oscar totesi. »Japp, expediten kände igen bilen och personerna; kort medelåldersöverviktig man och den ene var smalare.» Jim kysyi muistellen vartijan kolkkauksen yhteydessä kuvailtua miestä. – Ei! Tämä ukkeli on 180-senttinen, ruskeatukkainen, ruskeat silmät, ikä siinä 50–60. Ja hänellä oli ase. Se on varastettu yhdeltä vartioiltamme, Asseri sanoi. Siksi olemme vastuussa, jos kaveri ampuu jonkun. Ja olemme myös vastuussa siitä mitä hän tuhoaa prototyypin avulla. Ja se merkitsee myös sitä, että Saab 2000:sen löytäminen on meidän vastuullamme.
- Minusta tuntuu että nyt on korkea aika julistaa sota noita roistoja vastaan, keitä he sitten ovatkin, ja tehdä Saab 2000 toimintakyvyttömäksi, Jim totesi.
- Toivoinkin, että sanoisit noin», Asseri vastasi. Hän haki esiin tiukasti pressuun, käärityn paketin ja sanoi Oscarille ja Jimille: – Hyvät herrat, saanko esitellä mahdollisen ratkaisun ongelmiimme?
Hän otti esiin juuri valmistuneen Saab 2000:sen kaukosäätimen, jolla voidaan kytkeä automaatti- sekä tavallinen ohjaus pois päältä. Säädin kattaa koko eteläisen Mälar-laakson alueen. He päättivät yrittää jos autovarkaat olisivat yhä alueella.

Aivan oikein. Samaan aikaan kun Reijo ja pastori olivat matkalla kohti Arbogaa, niin yhtäkkiä auto pysähtyi ja ovet naksahtivat takalukkoon, ja auto lähti ajamaan lähimmälle levähdyspaikalle, jossa se käännytti ja lähti ajamaan takaisin Eskilstunaan, jossa Asseri ohjasi sitä kaukosäätimestä.
Kaukosäätimessä on toinen automaattiohjaus joka ensin lamauttaa auton muut ohjaukset ja lukitsee ovet.
Reijolle ja pastorille tuli hätä, kun auto ei enää puhunut eikä totellut mitään nappulaa. Se vain ajoi kohti Eskilstunaa. Perillä se pysähtyi Asserin teollisuuslaitoksen eteen. Paikalle oli tullut myös poliisit, jotka pidättivät Reijon ja pastorin.
Vankisellissä Reijo sanoi pastorille: »Tätä ne vielä katuu! Heti kun musta aikaa jättää niin silloin kyllä kummittelen sitä hemmetin Asseria!» johon pastori: »Kuoleman jälkeisiä asioita ei voi suunnitella etukäteen. » Reijo naurahti: »Mä tunnen muutaman teologin, jotka ovat mulle opettaneet, että kuinka homma käynnistää!»
Vähän myöhemmin vankilan vierastunnilla Reijon entinen työkaveri Lauri tuli käymään, ja antoi hänelle pullapitkon piristääkseen Reijoa. Hetkessä Reijo söi koko pullapitkon, vaikka Lauri tarkoitti, että hän jakaisi sen pastorin kanssa. Reijo on aina ollut hiukan omahyväinen. Syksyisin Reijo tapaa metsästää hirviä, ja kerran eräs työkavereista kysyi, että möisikö hän hirvenlihaa, niin silloin Reijo oli tokaissut, ettei myy, vaikka hänen pakastin on täynnä hirvenlihaa, ja asuu kahdestaan avovaimonsa Maritan kanssa.
Pastori on hänen vanha kalastus- ja metsästyskaveri Bellman, joka on usein ampunut hirvet ja saanut eniten kaloja, mutta niistä ei Bellmannille ollut kovinkaan paljon iloa kun Reijo omi koko saaliin.
Pastori Bellmannilla on hyvät hermot ja hän todella rakastaa lähimmäisiä.
Oikeastaan on hyvä, että he joutuivat samaan selliin tai muuten Reijo olisi tullut enemmän itserakkaaksi kun olisi joutunut olemaan itsekseen pienessä kopissa.
He istuvat Sukevan vankilassa, koska se sijaitsee heidän kotiseudulla.

Loppu.